Marrasputkessa on tarkoitus juosta joka päivä vähintään 25 minuutin lenkki. Ajatuksenani on, että juoksen kaikkina niinä iltoina, kun olen kotona, suurinpiirtein saman lenkin. Haluan tietää, mitä kunnolleni tapahtuu jokailtaisella kevyellä juoksulla. Jaksanko loppukuusta juosta ylämäet helpommin kuin nyt?
Vakioreittini kulkee Kaupin kuntokolmosta. Matkat sinne ja takaisin voin vähän varioida, jos haluan lenkille lisäpituutta. Kuntokolmosella on muutama melko hyydyttävä nousu, mutta olen päättänyt, että tässä kuussa juoksen jokaisen nousun jokaisella lenkillä. Täytyy vain juosta tarpeeksi hitaasti. (Ei ne oikeasti hyydyttäviä ole, eilenkin joku teki siinä pahimmassa mäkivetoja, hirveellä vauhdilla!)
1/30 |
2/30 |
Ja kun nyt kerran ollaan putkessa, ajattelin kokeilla myös blogiputkea. Kirjoitan tänne joka päivä marraskuun ajan, alkaen tästä päivästä. Luonnollisesti, eilen kun en ehtinyt koneella naputella kuin esseetä.
Ai niin! Olinhan minä jo viime kuun puolellakin putkessa, nimittäin Jämin hiihtoputkessa sunnuntaina. Sekin oli minulle täysin uusi kokemus. Mutta oli aika huippua hiihdellä reilu 15 kilsaa ja siihen päälle vähän tekniikkatreeniä! Oli pikkasen takareidet ja pakarat kipeet alkuviikosta... Kunpa saataisiin pian tykkilatu auki tuohon Kauppiin! Luonnonlumille kun ei oikein ihan heti taida olla mahdollista päästä.
Mukavaa mahdollisuuksien marraskuuta kaikille!
P.S. Tämänhetkinen oireluettelo. katsotaan mitä se on kuun lopussa 💀
- Oikean jalan akillesjänne kiukuttelee levossa ja kävellessä. Juostessa se ei haittaa.
- Oikea pakara juilii
- Oikeastaan koko oikea jalka on aivan juntturassa. Juostessa se ei haittaa. Muuten kyllä tuntuu koko ajan.
- Alaselkä on alkanut pitkästä aikaa kipuilla. Se on se selkärankareuma. Saattaa olla yksi syy myös jalan kiukutteluun.
- Vatsa on outo. Kipuilee myös päivittäin, mutta verikokeet eivät ainakaan paljastaneet mitään crohnin aktivoitumiseen liittyvää. Lisää tutkimuksia tehdään.
- Mieli voi hyvin, enemmän hymyilyttää kuin kiukuttaa tai surettaa. Joitakin tärkeitä ihmisiä on vähän ikävä, kaikki asuvat niin kaukana. Onneksi on some. Ja puhelimessa voi puhuakin!
Sukset haluaisivat jo ladulle! |
Lokakuun viimeinen perjantai, Iso Naistenjärvi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti