lauantai 4. marraskuuta 2017

Päännollauspäivä

Tänään en ole avannutkaan tenttikirjoja enkä tehnyt mitään muutakaan opiskeluun liittyvää. Joskus on pidettävä vapaapäivä koulujutuistakin... tai ainakin niin uskottelen itselleni, kun tenttikirjat tuijottavat minua työpöydältä.
Ennen joulua minun pitäisi vielä käydä tenttimässä kaksi yliopiston kurssia sekä suorittaa meneillään olevat kurssit loppuun, ja tehdä Hamkin opinnäytetyö valmiiksi. Kyllä töissä pääsisi helpommalla kuin opiskellessa!
Mutta tänään en opiskele (ehkä nukahtamislääkkeeksi luen 1900-luvun ranskalaista yhteiskuntateoriaa).
Aamupäivällä otin aamupäiväunet. Teki hyvää. Olikin vähän univajetta.
Eilinen koko päivän istuminen bussimatkoilla ja koulussa kostautuu tänään entistä kipeämmällä alaselällä. Ajattelin, että pieni polkujuoksulenkki voisi auttaa, ja lähdinkin koiran kanssa alkuiltapäivästä Kauppiin metsään.
Juoksin jotakin maastopyöräreittiä, suurinpiirtein tietäen missä olen. Jossakin vaiheessa tulin pienelle metsätielle ja jatkoin sitä eteenpäin. Loppujen lopuksi minulla ei ollut aavistustakaan, missä olen. Koska puhelimessani oli akku vähissä, ei rahaa eikä juotavaa mukana, oli pakko turvautua pikaisesti tarkistamaan mapsista sijainti. Sain otettua suunnan kohti Näsijärveä ja jatkoin itselleni tuntemattomia, mutta kauniita metsäpolkuja matkaa eteenpäin. Hetken kuluttua huomasin korkean, kallioisen kukkulan, ja päätin kiivetä sen laelle katsomaan, missäpäin mahdan olla. Kukkula osoittautuikin Pirunvuoreksi, jonka yli kulkee yksi Kaupin kuntopoluista. Laskettelin kuntopolkua alas Näsijärven rantaan ja jatkoin rannan tuntumassa kulkevaa metsäpolkua kotiinpäin. Polku olikin melkoista mutavelliä pitkiäkin pätkiä! Turha oli yrittää pitää jalat kuivina, ei muuta kuin nilkkoja myöten vellin sekaan 😄 Mutta sepä polkujuoksussa onkin yksi parhaimmista jutuista! Saa sotkea! Saa kastua kengät! Saa olla yltympäriinsä mudassa! Joo, ehkä lapsi sisälläni herää vähän näissä jutuissa, mutta se on kivaa! Kannattaa kokeilla. Se on vapauttavaa! (Tosin kun peset niitä kamoja ja samassa kunnossa olevaa koiraa kerrostaloasunnon pienehkössä kylppärissä, saattaa hetkellisesti käydä mielessä, että onko tässä mitään järkeä. Mutta on siinä!)
Kotona suihkuun joutui sekä koira että kamat, ja minä tietysti. Nyt odottelenkin lasta saapuvaksi kotiin. Ihana päivä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti