Kun sairaalatossut vaihtuivat juoksutossuihin: Lähtölaukaus

Tiedätkö sen tunteen hetkeä ennen lähtölaukausta? Kun vartalosi jokainen solu on virittynyt ylittämään lähtölinjan? Tuntuu, ettet tahtoisi pidätellä enää hetkeäkään, vaan haluaisit jo mennä. Tai kun lähtöön on muutamia minuutteja aikaa, ja bajamajajono on kymmeniä metrejä pitkä, mutta viimeiselle tyhjennykselle on päästävä? Koska sinne on vain päästävä, vaikkei olisi enää pisaraakaan pissaa tikistettäväksi. Minäkin tiedän. Se on mahtavaa! Kolmen viikon päästä tulee kaksi vuotta siitä, kun sain tuon hurmoksen kokea ensimmäisen kerran, Helsinki Half Marathonilla. 

Olin kyllä kokenut vastaavanlaisia tunteita, ehkä tuhansia kertoja, jo ennen tuota. Ensimmäisiä kertoja vuonna 1997, 22-vuotiaana. Lähtölaukaus vain tuli varoittamatta, ja lähtölinjan ylittäminen - ovesta ulos pääseminen - vaati monta viimeistä tyhjennystä. Varmuuden vuoksi. Vaikkei se mitään auttanutkaan, todennäköisesti paskoin housuuni silti. Bajamajajonot olivat tuskaa, eikä massatapahtumiin (bajamajaiset massatapahtumat tarkoittivat minulle tuolloin lähinnä rock-konsertteja) juuri ollutkaan asiaa, ellei halunnut viettää niitä loppuun löysät housussa. Voin kertoa, että siitä oli hurmos kaukana. Mahtavaa oli ainoastaan se, jos satuit ehtimään ajoissa vessaan!

Eilen vietettiin maailman IBD-päivää. Minulla oli kunnianhimoinen tavoite julkaista tämä blogi tuon päivän kunniaksi. Mutta kirjoitettuani noin sata erilaista versiota ja viimeistellessäni viimeistä niistä minuuttia vaille puolenyön, päätin, että julkaisen tämän vasta tänään. Tekstikin meni siis jälleen alusta loppuun uusiksi, vähän kuin elämäni on mennyt viimeisen kolmen vuoden aikana. 

Alkuvuonna 2014, maatessani jälleen kerran sisätautien osastolla kortisoni- ja antibioottitipassa, osatyökyvyttömyyseläkepäätös kädessäni, päätin, että elämäni ei voi olla tässä. Olen juuri täyttänyt 39 vuotta. En halua enää taistella crohnin kanssa, vaan haluan ELÄÄ sen kanssa. Niinpä potkaisin sairaalan tossut jalastani, vedin New Balancet jalkaan ja lähdin juoksemaan.

Joulukuussa -16 sairaalassa suolitukoksen takia.

No, eihän se nyt ihan noin yksinkertaista ollut. Mutta palaan näihin kengänsovitteluvaiheisiin joskus myöhemmin, säästän silmäsi niiltä rakoilta vielä tässä vaiheessa. Myös epikriisimappini on niin suuri ja painava, että sen sisällöstä saisi moniosaisen, tragikomediallisen teoksen science fiction -osastolle. Mainittakoot sieltä kuitenkin muutama oleellinen seikka: Vuonna 1997 minulla diagnosoitiin crohnintauti, j-pussileikkaus (paksusuolen poisto) tehtiin vuonna 2002, sekärankareuma ja fibromyalgia jatkoivat diagnoosialuetteloani vuonna 2012. Sairauteeni liittyviä leikkauksia minulle on tehty kahdeksan, joista kaksi viimeisintä maaliskuussa 2015. 

Kun tein tuon päätöksen kolme vuotta sitten, ei minulla ollut aavistustakaan, mihin se johtaa. Jos joku olisi sanonut silloin, että juokset vuoden päästä puolimaratonin, olisin todennäköisesti jäänyt sinne sairaalaan tiputukseen shokkireaktion seurauksena. Tai jos joku olisi sanonut minulle kaksi vuotta sitten, että ensi vuonna juokset täysmaratonin, olisin pitänyt sitä hyvänä vitsinä. Tai jos joku olisi sanonut minulle vuosi sitten, että vuoden päästä juokset ultramatkan (ja vielä poluilla), olisin revennyt ihan totaalisesti. Voi olla, että heinäkuun 15. päivä Pallaksen juurella ei paljon naurata, mutta: No guts, no glory! 

Suolipuolen päiväkirjan tarinoiden myötä pääset seuraamaan matkaani kohti pohjoisen koitosta. Pääset ehkä myös kurkistamaan epikriisimappiini ja niihin muutoksiin, joita elämässäni on näiden kolmen vuoden aikana tapahtunut... 

Helsinki Half Marathon 2015

Päiväkirjassa esiintyvää olennaista sanastoa:

Crohnuts = ystäväni Kirsi H:n lanseeraama loistelias termi kuvaamaan crohnintautista ystäväänsä, joka on niin hullu, että ilmoittautuu Nuts Pallakselle.

Hannele = ystäväni, jonka kanssa on kimpassa menetetty niin puolimara-, mara- kuin polkupuolmaraneitsyys ja jota ilman tuskin olisin juoksuharrastusta jatkanut

Samuli = ystäväni, joka on luotsannut minua pitkin polkuja niin etelässä kuin pohjoisessakin

KPK 24/7 = Kestävyyttä pintakaasulla 24/7 = Facebook -ryhmä, josta saa vastauksen kaikkiin mieltä askarruttaviin kysymyksiin ja niihinkin, mitkä eivät askarruta. Innoittava, opettava ja hauskuuttava (kestävyysurheilu)porukka

Nuts Pallas = jonkinlaista raastoa polkuja pitkin Pallakselta Hettaan www.nutsyllaspallas.com

Crohnintauti =  ripaskaa, verta ja kyyneleitä www.crohnjacolitis.fi