Pöytälaatikkorunoilijaminäni heräilee aina silloin tällöin. Kuten tänä yönä, "pallaspaniikin" seurauksena:
Sadepisaroiden tanssi peltiä vasten
Hyttysen siipien salamannopea värähtely
Rummutuksen ja ininän vuoropuhelu
Yöttömän yön konsertissa tärykalvoillani.
En saa unta.
Ajatukseni karkaavat tulevaan.
Sadepisarat rytmittävät askellustani
Inisevän äänen jahdatessa minua tunturipolulla mielikuvissani.
Konsertti saa minut hengästymään.
Sade loppuu.
Hyttynenkin on hävinnyt.
Vierestäni kuuluva rauhallinen hengitys
Sydämen syke käteni alla
Artistin vaihtuessa lavalla
Yöttömässä yössä
Valmistaudun matkaan
Pallakselta Hettaan.
Ja pidän tästä konsertista.
Sen kaikista artisteista.
Unikin tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti